Tässä on nyt tullut noin vuoden päivät puuhattua täysipäiväisenä yrittäjänä. Alkutaipale oli kyllä nimenomaan melkoista puuhaamista ja paikasta toiseen säntäilyä. Piti täytellä kaiken maailman lippulappuja tehdä ilmoituksia suuntaan ja toiseen. Olin rehellisesti aivan pihalla kaikesta byrokratiasta liittyen yrityksen perustamiseen. Tämä jatkuva uusien juttujen selvittely vei valtavan määrän energiaa ja stressitasot oli aivan tapissa aamusta iltaan. Siihen päälle vielä kovat salitreenit ja yksityiselämän juonen käänteet, niin olihan siinä jo soppaa kerrakseen.

Olen monta kertaa miettinyt, että onkohan musta yrittäjäksi tai tuleeko tästä nyt yhtään mitään.  No nyt kun ensimmäisestä vuodesta on pikkuhiljaa selvitty ja homma on niin sanotusti lähtenyt pyörimään, niin voin todeta, että on musta. Itseasiassa olen tykästynyt tähän hommaan niin paljon, etten kyllä vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Monet yrittäjät sanookin, että yrittäjyys on elämäntapa ja siltä se alkaa myös tässä kohtaa vaikuttaa. No sehän sopii minulle kuin avanto saunan jälkeen

Tie ole kuitenkaan ollut helppo. Ei todellakaan, itseasiassa on tehnyt heittää niin sanotusti hanskat tiskiin niin monta kertaa, että olen tippunut jo laskuista. On tullut kapuloita rattaisiin globaalien kommellusten sekä yksityiselämän pyöritysten toimesta, ja työtkin on lähtenyt alta jo pariin otteeseen sen takia, että paikkoja lyötiin säppiin rajoitusten toimesta.

Jo AMK-opintojen aikana on tehnyt mieli jättää leikki kesken monta kertaa. Mikä sitten sai jatkamaan? Kysyin itseltäni, että oletko muka tullut näin pitkälle asti luovuttamaan? No en todellakaan ole ja näinkin yksinkertaisen tempun avulla jaksoin painaa eteenpäin. Ja takaiskut ja epäonnistumiset kuuluu niin yrittäjyyteen kuin muuhunkin elämään, ei niiltä voi mitenkään välttyä vaikka kuinka yrittäisi, joten ei anneta niiden lannistaa. En ole luovuttanut tähänkään mennessä, niin eipä sitä kannata aloittaa enää tässä vaiheessa.

No sopiiko yrittäjyys sitten kaikille. No enpä usko, se vaatii kyllä tietynlaista asennetta ja ajoittain todella kovaa itsekuria. Olen tässä vuosien varrella ja etenkin tämän vuoden aikana törmännyt moniin ihmisiin, jotka on puhunut haluavansa yrittäjiksi. Usein heidän suustaan tulee jotain tällaista: ”Aloitan sitten kun olen valmis tai sitten kun on tarpeeksi rahaa tai sitten kun olen ollut palkkatöissä jumissa vielä 30 vuotta koska en uskalla lähtee sieltä”.  Ikävä fakta on kuitenkin se, että jos sinä haluat olla yrittäjä tai muutenkaan saavuttaa sinun elämässä yhtään mitään, sinun pitää heittää toi ”sitku sitku sitku ja mutku mutku mutku” asenne ensimmäiseen vastaantulevaan roskikseen. Tämä on ihan vaan ilmainen vinkki, enkä todellakaan väitä, että jokaisen tulisi olla yrittäjä. Ei se sovi kaikille, eikä tämän jutun pointti ollut syyllistää ketään, vaan lähinnä avata omia ajatuksia.

Rohkenen väittää, että isoin este monen ihmisen ja yrittäjyyden välillä on pelko ja turhanpäiväinen selittely ja viivyttely. Kun minä aloitin, ei mulla ollut penniäkään rahaa ja olin pihalla kuin pingviini jäätelö. Jos sinä haluat saavuttaa jotain niin se on kyllä mahdollista, mutta sinun pitää vaan lopettaa se selittely ja aloittaa. Aloittaminen on se vaikein osuus. Vähän niin kuin tämä ensimmäinen blogi postaus, ei olisi huvittanut kirjottaa ja vähän myös jännitti, kirjotin silti.

Otin tämän ensimmäisen setin aika vapaalla kädellä ja kirjottelin lähinnä vaan ajatusten virtaa. Tämä syntyi melko lailla lennosta ja lähestulkoon yhden lauantai aamun aikana. Ja pientä hienosäätöä näin sunnuntai aamun ratoksi. Joo, eiköhän siinä ole ihan tarpeeksi näin alkajaisiksi.

Lähdetään tästä rakentamaan,

Ystävällisin terveisin: Yrittäjä, Jere Kuvaja